Minä ja markkinointi

Markkinointi, varsinkin sen osa-alue mainonta, on osa jokapäiväistä elämääni. Tuskin on päiviä jolloin en katsoisi TV:tä tai surffaisi netissä jolloin mainoksilta ei voi välttyä. Niihin on kuitenkin nykyään jo niin tottunut ettei niihin kiinnitä enää pahemmin huomiota. Ne vain on.

Tavallinen koulupäivä alkaa niin että avaan telkkarin katsoakseni mitä maailmalla on tapahtunut yön aikana. Jo sillon saattavat ensimmäiset mainokset näkyä. Seuraavaksi avaan tietokoneen ja internetin katsoakseni olisiko aamun tunnit kenties peruttu ja lukeakseni sähköpostini. Lisää mainoksia. Koulumatkalla luen ilmaisjakelulehtiä kuten Metro ja 100, jotka saavat rahoituksensa mainoksista, joten lehdet ovat niitä puolillaan. Ja koulun jälkeen on sama juttu. Telkkaria ja nettiä, lisää markkinointia ja mainontaa. Mainontaa on kaikkialla ja eikä sitä pääse pakoon!

Suurin osa mainoksista menee kuitenkin ohi silmien ja korvien. En kiinnitä mainoksiin huomiota ellen ole ostamassa jotain ja etsin parhaimpia tarjouksia. Tosin jokin hypermegasuperaletarjous saattaa herättää toimimaan. Niitä on onneksi vain harvoin.

Mainonta toimii kohdallani pikemminkin nurinkurisesti. Hyvä ja hauska mainos on kiva katsoa, mutta ei herätä ostohaluja. Sen sijaan huono ja varsinkin ärsyttävä mainos vaikuttaa siten että en halua tuotetta ostaa, koskaan. Esimerkiksi ärsyttävä musiikki tai kertoja (kuten huokaava spanieli, Petteri Summanen) pilaavat mainoksen ja tuotteen imagon.

Lyhyesti sanottuna markkinoinnin osuus elämässäni on hyvin pieni. Huomaan tarpeen, päätän ostaa tuotteen ja vasta valitessani parasta vaihtoehtoa mainokset saattavat vaikuttaa ostokäyttäytymiseeni. Tämä tosin pätee vain tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Köyhänä opiskelijana minulla ei ole edes varaa ostaa kaikenmaailman taulutelkkareita tai sohvatyynyjä. Toisin saatta käydä kun valmistun ja menen Nokialle johtoportaaseen työskentelemään ja rahaa tulee kuin roskaa. Silloin TvShopin tarjoukset saattavat ruveta tuntumaan todella kiinnostavilta..